Kuulumisia

Siis hui kamala. Mihin tämä alkuvuosi on oikein hurahtanut?! Tajusin juuri, että tässähän mennään jo maaliskuun puolessa välissä, eli nythän on siis virallisesti jo kevät. Ulkona ei tosin juurikaan siltä näytä, ainakaan äsken kun tarvoin ripsarit poskilla bussipysäkiltä toiselle. Onneksi työtovereinani toimivat lapsoset eivät juuri levinneistä meikeistä tai muuten vaan hiukkasen tärähtäneestä lookista välitä. Tosin sitten kun välittävät, niin siitä saa kyllä varmasti kuulla moneen kertaan, haha.

Ilmeisesti tuon ah-niin-ihanan lumipyryn seasta on lennellyt joku varsin sitkeä kevätpörriäinen, ja puraissut mua ihan huolella, koska en millään malttaisi odottaa lumen sulamista ja aurinkoisten kevätpäivien saapumista. Sen yhden viikon ajan, jolloin aurinko paistoi päivä toisensa jälkeen pilveettömältä taivaalta, olin niiiin fiiliksissä. Nyt kuitenkin täytyy ilmeisesti vaan tyytyä mielikuviin ja lohduttavaan ajatukseen siitä, että kyllä se sieltä on tulossa. Sentään lämpötila näyttää jo lumiukkokeliä! Ainiin, ja 22 päivän päässä siintää etelän matka ja viikon mittainen aurinkokuuri, joten kyllä tässä sen voimalla vielä räntäsateitakin jaksaa hetken katsella. Jos haluaa olla ihan tositosi huolellinen, niin voiskohan laukkuja alkaa jo pakkaamaan...?

Aurinkointoilun lisäksi olen vihdoinkin saanut loputtoman pähkäilyn päätökseen, ja valinnut kevään yhteishaun hakukohteeksi fysioterapeuttikoulutuksen. Huomisesta materiaalien julkaisusta lähtien alkaa siis armoton pänttääminen ja sormet ristissä toivon, että koulupaikka aukeaisi tänä syksynä.  Onneksi pienoisen turvallisuudentunteen luo viime vuoden ylioppilaskirjoitukset, joiden ansiosta lähtöpistetilanteeni on oikein hyvä. Eihän niihin liiaksi pidä eikä voikkaan luottaa, mutta jokainen piste on kotiinpäin. Pänttäystä sisälle pääseminen kuitenkin todellakin vaatiin, joten eikun korostuskynät taisteluvalmiuteen ja ihmisen anatomia haltuun! Olen ehtinyt jo aloitella pääsykokeisiin tarvittavan matikan kertausta ja ette uskokkaan miten unholaan kaikki tiedot ovat vaipuneet puolentoista vuoden laskemattomuuden jälkeen. Matikan kirjoittaminen yo-kirjoituksissa olisi ehkä sittenkin ollut ihan järkevä veto, mutta kyllä täältä noustaan vielä!

Toivon ihan tosissani, että kaiken lukemisen ohessa ehtisin ja jaksaisin kirjoitella jotain aina silloin tällöin tänne bloginkin puolelle, sillä tällainen höpöttely on omalla tavallaan aika rentouttavaa. Ihan vaan vaikka oman fiiliksen kannalta. Onneksi ideoita ainakin löytyy vaikka ja kuinka paljon, enää täytyy hommata sitä aikaa jostain välistä. ☺

Kivaa lumipyryntäyteistä kevätviikkoa!

Tammikuussa...

... reissasin paljon! Kävin Tallinnassa katselemassa ilotulituksia ja Oulun kaduilla ihailemassa jouluvaloja. Tällaiset minireissut on kivaa piristystä arjen keskellä.

... edelliseen liittyen, kävin uiskentelemassa Peurungan kylpylässä. Vitsi mulla oli ikävä uimista, tulee käytyä ihan liian harvoin.

... neljän kuukauden harjoittelusopparin ja sijaiskeikkojen jälkeen pääsin kiinteästi päiväkodin palkkalistoille, ja maanantaista lähtien mua voi harjoittelijan sijaan kutsua ryhmäavustajaksi. Kuinka siistiä!

... 6 vuotta vanha läppärivanhukseni päätti jäädä lopullisesti eläkkeelle, ja helmikuu oli pakko aloittaa shoppailukierroksella Gigantissa. Vaikka sijoitus hiukan kirpaisikin, niin kyllähän tällä vaaleanpunaisella kaunokaisella kelpaa kieltämättä naputella!

... ravasin salilla hurjan ahkerasti.

... uudelleenlöysin maissikakut ja nyt syön niitä lähes jokaisella aterialla. Pikkupitsat maissikakkupohjalla on ihan lemppareita.

... olen uuden vuoden kunniaksi tsempannut huoneeni siistinä pitämisessä. Mulla on vähän paha tapa jättää vaatteita ympäriinsä, mutta ehkä mä pikkuhiljaa pääsisin tuosta tavasta eroon. Tähän asti ainakin success!

... tuin Kuopion joukkoliikennettä ihan kybällä. Ja veeärrää.

... kuumottelin kevään pääsykokeita ja yhteishakua.

... panostin kerrankin enemmän kehonhuoltoon ja venyttelyyn. Ja varasin jopa elämäni ensimmäisen hieronnan huomiselle!

... pakkasin jo osan tavaroistani laatikoihin syksyn muuttoa varten. Vaikka kotona onkin kiva asua, muuttointoni kasvaa päivä päivältä, enkä millään jaksaisi odottaa enää. Sain ihan hurjan suuret kiksit jo paistinpannun ostamisesta alennusmyynneiltä, puhumattakaan huonekalukauppojen kiertämisestä. Jokooooo...

... fiilistelin huhtikuista Espanjan reissua kuuntelemalla repeatilla latinosoittolistoja työmatkoilla. Enää kaksi kuukautta aurinkoon!

Dinner for one: lohi-parsapasta

Heipparallaa!

Nyt kun ollaan astuttu vuoteen 2018 ja kaikki joulusuklaat ovat jääneet jo kauas historiaan, ajattelin näin lauantain ratoksi tulla jakamaan pitkästä aikaa vähän fressimmän reseptin, jota testailin viikko takaperin. Tästä ohjeesta tulee ihan superhelppo ja nopea lounas taikka päivällinen, jota tarvittaessa voi tietty suurentaa jos ruokittavia vatsoja on enemmän kuin yksi. Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan, tässä tulee!

Lohi-parsapasta

40 g täysjyväspaghettia

150 g parsakaalia

1 tl oliiviöljyä

100 g kylmäsavulohta

2 rkl maitorahkaa

suolaa

sitruunapippuria

valkosipulijauhetta

1. Keitä pastat ohjeen mukaisesti.

2. Paloittele parsakaali pieniksi palasiksi ja kypsennä pannulla oliiviöljyssä. Säädä lieden lämpötila ykköselle, ja lisää pastat, lohi ja maitorahka. Mausta oman makusi mukaan ja tadaa, annos on valmis!

Ihanaa viikonloppua!

Vuoden 1. viikko - elämää kännykän linssin läpi

 

1. Mun vuosi vaihtui tälläkertaa miniristeilyllä, seurana nämä kolme neitokaista. Ihan 2017 vuoden loppumetreillä piipahdin Verkkokaupassa ostamassa uuden kännykän, koska vanhani sanoi sopimuksen irti lupaa kysymättä. Tämä selfie on ensimmäinen virallinen kuva uudessa kännykässäni, koska pitihän sitä nyt kokeilla!

2. Ja mitä risteilyyn tulee, paras osuus heti seuran jälkeen näkyy tässä kuvassa. Ja neljässä tätä kuvaa seuranneessa jatko-osassa. Tuli nälkä vaikka just söin.

 

1. Käytin lomaviikon hyödyksi, ja kävin ihailemassa Ikean huonekalutarjontaa ja niin söpöä panda -pelastusoperaatiota äitini kanssa. 

2. Halusin ottaa ne hurjat neljä päivää, jotka kotona ehdin olla, levon kannalta, ja kuin tilauksesta Netflixiin oli ilmestynyt katsottavaksi Modern Familyn kahdeksas tuotantokausi! Tässä kuvassa tosin jo toinen sarja käynnissä, koska ne 22 jaksoa upposi nopeammin mitä olisi ehkä tarvinnut.

 

1 & 2. Torstaiaamuna koukkasin kuntosalin kautta linja-autoasemalle, ja ihan intona lähdin matkaamaan kohti Oulua, jossa Lapin perukoilla piileskellyt lempparityttöni oli minua vastassa. Puolen vuoden näkemättömyystauon jälkeen päätettiin varata hotellihuone Lapland Hotel Oulusta, jossa ympäristö oli enemmän kuin suotuisa kuulumisten vaihtamiseen ja maailman parantamiseen. Ihan kaikki mahdolliset suositukset tälle hotlalle!

 

1 & 2. Ja mikäli vielä yhtään ylistyspistettä on jäljellä, ne annettakoon kyseisen hotellin aamupalalle. Niiiiiin hyvää, että tämä aamiainen ansaitsee ihan oman kohtansa tässä postauksessa! Menu oli selvästi koottu suomalaisia viboja kunnioittaen, ja tästä aamiaisesta löytyi terveellisiä vaihtoehtoja vaikka kuinka. 

 

1 & 2. Viikon vikat vapaat käytin siivoiluun, ulkoiluun ja siihen aikaisemmin mainittuun lepäilyyn. Vihdoin ulkona oli jopa pikku pakkanen, ja sunnuntain auringonpaiste oli varsin tehokas energianlisääjä pimeän talven keskellä. Just tällaisia päiviä rakastan talvessa, joten lisää näitä kiitos!