Siis hui kamala. Mihin tämä alkuvuosi on oikein hurahtanut?! Tajusin juuri, että tässähän mennään jo maaliskuun puolessa välissä, eli nythän on siis virallisesti jo kevät. Ulkona ei tosin juurikaan siltä näytä, ainakaan äsken kun tarvoin ripsarit poskilla bussipysäkiltä toiselle. Onneksi työtovereinani toimivat lapsoset eivät juuri levinneistä meikeistä tai muuten vaan hiukkasen tärähtäneestä lookista välitä. Tosin sitten kun välittävät, niin siitä saa kyllä varmasti kuulla moneen kertaan, haha.
Ilmeisesti tuon ah-niin-ihanan lumipyryn seasta on lennellyt joku varsin sitkeä kevätpörriäinen, ja puraissut mua ihan huolella, koska en millään malttaisi odottaa lumen sulamista ja aurinkoisten kevätpäivien saapumista. Sen yhden viikon ajan, jolloin aurinko paistoi päivä toisensa jälkeen pilveettömältä taivaalta, olin niiiin fiiliksissä. Nyt kuitenkin täytyy ilmeisesti vaan tyytyä mielikuviin ja lohduttavaan ajatukseen siitä, että kyllä se sieltä on tulossa. Sentään lämpötila näyttää jo lumiukkokeliä! Ainiin, ja 22 päivän päässä siintää etelän matka ja viikon mittainen aurinkokuuri, joten kyllä tässä sen voimalla vielä räntäsateitakin jaksaa hetken katsella. Jos haluaa olla ihan tositosi huolellinen, niin voiskohan laukkuja alkaa jo pakkaamaan...?
Aurinkointoilun lisäksi olen vihdoinkin saanut loputtoman pähkäilyn päätökseen, ja valinnut kevään yhteishaun hakukohteeksi fysioterapeuttikoulutuksen. Huomisesta materiaalien julkaisusta lähtien alkaa siis armoton pänttääminen ja sormet ristissä toivon, että koulupaikka aukeaisi tänä syksynä. Onneksi pienoisen turvallisuudentunteen luo viime vuoden ylioppilaskirjoitukset, joiden ansiosta lähtöpistetilanteeni on oikein hyvä. Eihän niihin liiaksi pidä eikä voikkaan luottaa, mutta jokainen piste on kotiinpäin. Pänttäystä sisälle pääseminen kuitenkin todellakin vaatiin, joten eikun korostuskynät taisteluvalmiuteen ja ihmisen anatomia haltuun! Olen ehtinyt jo aloitella pääsykokeisiin tarvittavan matikan kertausta ja ette uskokkaan miten unholaan kaikki tiedot ovat vaipuneet puolentoista vuoden laskemattomuuden jälkeen. Matikan kirjoittaminen yo-kirjoituksissa olisi ehkä sittenkin ollut ihan järkevä veto, mutta kyllä täältä noustaan vielä!
Toivon ihan tosissani, että kaiken lukemisen ohessa ehtisin ja jaksaisin kirjoitella jotain aina silloin tällöin tänne bloginkin puolelle, sillä tällainen höpöttely on omalla tavallaan aika rentouttavaa. Ihan vaan vaikka oman fiiliksen kannalta. Onneksi ideoita ainakin löytyy vaikka ja kuinka paljon, enää täytyy hommata sitä aikaa jostain välistä. ☺
Kivaa lumipyryntäyteistä kevätviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti